moi kaikki,
on tullut taas pohdittua perinpohjaisesti mitä haluan välittää tän mun blogin kautta, enkä tosiaankaan oo päässyt mihinkään päätökseen ko. asian suhteen.
ehkä parasta on vaan jatkaa tätä samaa kaavaa, kertoo kaikkia asioita mitä on tapahtunut ja meininkejä sun muuta vastaavaa.
syksy on paras, se lienee asia joka mun mielestä ei tuu ikinä muuttumaan.
viime aikoina oon kelaillut taas ihan hurjana menneitä, en tosiaankaan haikaillen mutten myöskään mitenkään katuen. oon kovin onnellinen että asiat ovat äityneet tähän suuntaan ja tällä temmolla, onneksi oon tajunnut asioita hyvissä ajoin, onneksi oon ottanut riskejä ja onneksi oon pitänyt kiinni jollain tapaa rationaalisesta ajattelusta. lieneekin niin, että yks suurimmista vahvuuksista mitä multa löytyy on tää hullu toiveikkuus ja pelottomuus tunteiden saralla. tietteks, en koe enää pelkoa että epämiellyttävät tunteet vie vallan ja siitä saan juurikin kiittää menneitä, kovin hajottavia tapahtumia.
sen, miten aijemmat muuttujat on mua satuttanut oon, hämmentävää kyllä, tajunnut vasta nyt.
kyllä tässä tulee semisti herkistyttyä kelatessa sitä silloin ollutta iinestä, vailla sen suurempaa harkintakykyä, elämää hurmiossa ja ihan utuisissa ajatuksissa. kaikki tuntui kovin hyvältä silloin.
tekstin pointti:
ÄLÄ MUREHDI MENNEITÄ. ne on tehnyt susta just sun, vahvempi edition susta.
ja jos menneisyys edelleen vaikuttaa suhun erittäin hajottavalla tavalla, lienee olla hyvä aika alkaa harkita asioiden kelausta uudesta vinkkelistä.
tosin nyt tuntuu että mitä mä kellekkään oon mitään neuvoja sanelemaan, tuntu kyllä silti hyvältä päästää tää ulos. asdfgfgufi
nauttikaa kuvista
moikka ja hyvää alkusyksyy ja elämää
