16 maaliskuuta 2015

ONNEAONNEAONNEA

ensinnäkin, hei kaikki.
olen nyt nainen kauneimmassa iässä, saavutin tyylii viime tiistaina (?)  ko. ikävuoden. voi jee(sus).

onpa ollut mukavaa. semi unessa taas meni viikko läpi, mut ei hitto kun hyvä viikko olikin.
mä oon nukkunut liian vähän ja juonut viiniä sitäkin enemmän ja olen ollut perin iloinen siis.
piti joku lentävä lausahduskin sanoa, mikä oli ihan järjettömän hauskasti sanottu mut arvatkaa toki et jaksoinko kirjottaa sitä ylös. voi paska paksa.


ei hitto miten järjettömän upea biisi. ei kyl sovi tähän mun paskaseen postaukseen tällänen järjettömän upea taidonnäyte sipulijaskalta.

VOIH mä ihan kohta vaivun kyyneliin, koska kirjotan tätä tekstiä ihan vipinänä eikä aivot oikei kykene samaan tahtiin.

 konkluusio: kirjotan aivoitta.

mut hei, keksin mä kevätrunon sentään:
Ulkona paskan haistaa,
 kun sulaneiden hankien alta koiran paskat paistaa.

OLKAA HYVÄ ARVON KANSALAISET.

Pelkästään tämän postauksen ulkomuoto kertoo että voi jummi jammi toi tyttö ei tiiä mitä se oikei koitaa välittää tällä räpellyksellä.  ei tule tästä lasta eikä paskaa, myönnettäköön.

okei, ryhdistäydyn okei okei okei. (PS. jos sanoo monta kertaa "okei" peräkkäin alkaa kuulostaan et sanoisit keijo keijo keijo).


pidin pienen hengähdytauon kirjoittamisesta.
tein herkullisen munakasleivän, poltin pari tupakkaa, jammailin Coolion ja jujun tahdissa, laitoin instagramiin kuvan ja juttelin jirkolle hupsuja. tätä tää arki parhaimmillaan on.

nyt olo tyynempi, kun sain purettua energiaani jammailuun etc.

huhhuh.

nauttikaa kauniista kuvista:


Moimoii!


05 maaliskuuta 2015

Sitä enemmän saadaan, mitä vähemmän kaivataan

hei,
tuntuu jotenkin perin oikealta (lähes) kaikki. elämä hymyilee kainosti mulle, vielä vähän arvellen että mitäköhän toi tyttö oikein meinaa, onkohan se vähän heikoilla jäillä, kuitenkin luottavaisesti suhtautuen.  ja tottahan tuo on.

mulla on suuri inspiraatio elämisen suhteen, tekee mieli voimakkaasti vain ilmaista itseäni, sanoa hyvästit niin sosiaaliselle kuin muillekkin rajoittuneisuuksilleni.

parasta juuri nyt on juoda mäkissä euron iso kahvi ja kierrellä kirpputoreja. tuntea se, kuinka en oo enää niin huono puhumaan kaikenlaisia juttuja kaikenlaisille ihmisille ja sillee.
mua on niin pitkään vaivannut liiallinen miettiminen, mun tyypillinen ajatus oli että en mä viitti sanoo sitten yhtään mitään kun en oo ihan varma mitä toi musta sen jälkeen ajattelee. luotto omiin kykyihini on voimakkaampana kuin koskaan. ei tunnu enää niin väliin putoajalle kuin mitä ennen.

ja mä rakastan sitä kuinka hyvä mieli tulee uusien ihmisten kanssa juttelemisesta, ennen mä olin ihan kuset kintuilla jumittuneena vanhoihin ajatuksiini. oli jo korkea aika päivittää niitä.



moi moi mä meen nyt lepäämään