Hei vain,
levollisuutta ja levottomuutta vuorotellen, se lienee aika kompakti tiivistelmä mun viimeaikaisista kuulumisista ja olotiloista.
tähän asti ehdin kirjoittamaan kunnes totuus iski vasten kasvoja ja menin sikiöasentoon sänkyyn enkä pariin päivään halunnut kirjoittaa. olisin kuitenkin vain surkutellut kirjoituksissani, eikä se oo ihan niin kivaa. ja sitä paitsi tän postauksen nimi on mä olen iloinen, se olis antanut ihan vääränlaisia signaaleja lukijalle, kun oliskin paljastunut että tän postauksen sisältö on surua ja murhetta täynnä.
minä kovin ikävöin sinua ja haluaisin ulos hupparisään.
haluaisin sitä hyvää viiniä mikä sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, mitä voi juoda kuin vettä vaan.
sellasta vettä mikä on kuin suoraan evianin lähteistä nautittua. kuin elämän eliksiiriä.
sinänsä tunnen olevani jotenkin hakoteillä jälleen, karman olemassaolonkin olen nyt vallan kyseenalaistanut yhdessä toverini kanssa.
vuosi sitten karman läsnäolo oli ihan varma, näinä pääsiäispyhinä kauppojen ollessa kiinni hieman huolestuin, mistä saisin tupakkaa.
kuitenkin kaikki meni mitä parhain päin, nimittäin löysin maasta miltein kokonaisen tupakka-askin.
eikä kukaan ollut edes sekottanut purujen sekaan piriä tai pesuainetta! jee!
mutta ehkä karma on nyt lomilla, se ajattelee että oon niin vahva että pärjään ilmaan sitäkin.
toivottavasti se kuitenkin hankki myös paluulipun, tälläinen itsensä iloisena ylläpitäminen, samalla kun niskaan ripotellaan paskaa, on perin voimavaroja huventavaa hommaa.
haluun lähettää kaikille hyviä viboja! jee, moikka. pus
