31 heinäkuuta 2016

sano

Kuluneet viikot ovat hellineet. nyt kun koitin eritellä että miten, esimerkiksi menneiden tapahtumien osalta, en oikein saanut mitään päähäni.
ei sillä, että olisin ollut kokoajan niin jurrissa tai tekemättä mitään, vaan kai ne hetket silloin tapahtuma-aikana ovat vaan niin mukanaan vieneet, että näin jälkeenpäin vaan pällistelee.

Useasti on tullut kuultua yhdeltä jos toiseltakin, kuin myös itseltäni, ongelmia ja murheita ja sen sellaista sekalaista, mutta yleensä yksi asia on ollut jutun juju, ydin ja avain.

Pitää ottaa ne mietityttävät asiat puheeksi. 
Rohkaistua ja sanoa ääneen.

Mä muistan ne lukuisat pitkät tunnit, kun olin päiväkodissa astunut jonkun leluautotallin päälle sokkoa leikkiessä ja sen katto meni paskaks. niin piilotin sen pitkien verhojen taakse ja kotona mä vaan olin vaikeena.
niin sitten ikuisuuden tuntuinen jatkumo katkesi ja sanoin siitä vanhemmille, jotka pelkäämäni reaktion sijasta olivat iloisia, jopa ylpeitä, että rohkenin kertomaan. seuraavana päivänä päiväkodin jollekin työntekijälle siitä sitten kertoivat ja mä pahoittelin, asia meni paremmin kuin mitä kuvittelin. sen jälkeinen olo oli hämmentävän levollinen, ihan kun siitä helpotuksen määrästä olis saanut jonkun ihme supervoiman.

JA EI. ei ole mitenkään "eri asia" näin velvollisuuksien ja monimutkaisien ihmissuhteiden maailmassa puhua toiselle, kuin mitä silloin 5-vuotiaana. aiheet muuttuu, mutta tuntemukset pysyvät yhtä jännittävinä silloin, kun kyseessä on jokin asia mistä puhuminen tuntuu ensin aivan mahdottomalta ja ahdistavalta.

On ihan liikaa tabuja, luonnollisia asioita joista ei vaan kuulu puhua. aiheita joista vaan kuuluu vaijeta koska eihän kukaan muukaan niistä puhu.
liian likaisia, henkilökohtaisia, rumia, arkoja...... mukamas.
voitaisko rikkoa jo ne rajat.

Yleensä ne asiat, jotka tuntuvat betonikengiltä jaloissa tai ahdistavalta kaula-aukolta villapaidassa, joista on vaikea puhua ja herkästi niistä kertoessaan kiertelee ja kaartelee, ovat juuri sellaisia asioita jotka ovat leimaantuneet yleisesti juurikin tabuiksi tai sitten aiheuttavat häpeää tai pahaa omatuntoa.

Sano se silti.

Tulokset voivat olla yllättävät erittäin positiivisella tavalla.

Hyvää viimeistä heinäkuun päivää

06 heinäkuuta 2016

vetelyyttä

Oleilen jälleen hetken helsingissä. huh helsinki, mulla on ollut tosi kauan ristiriitainen suhtautuminen tähän kaupunkiin, mutta on tää aika miellyttävä loppupeleissä. täälä useammin rakennukset mätsäävät toisiinsa, se on ainakin yksi plussa verrattuna tampereeseen.
Mulla on ollut jo jonkin aikaa suhteellisen huoleton fiilis, mitä nyt välillä mietityttää eihän mun avokado ja onnenbambu näänny vesivajeeseen, mitenköhän mä kestäisin jos mulla olis lemmikki...

niin rento fiilis että välillä vähän mietityttää että enhän käy ihan veteläksi. mutta se on ihan okei. on myöskin okei aloittaa ex tempore seikkailuja sekä välillä herätä kahdelta ja olla tekemättä mitään, antaa pään olla tyhjänä. vetelyyksiä on hyvä välillä suoda itselleen, mutta ainakin suosittelen että jotain pitoa on hyvä pitää jäntevämpäänkin elämään. BALANSSI.

voi äh,

vaikka on ollut lungimpaa kuin Ceebrolistics - Hyviä Juttuja biisi, niin oon välillä joutunut aloittamaan aamuni heräämällä kamalista unista. oon alkanut näkemään unissani kauhukuvia tilanteista, joissa mun kaverit ilmoittaa ettei halua olla enää mun seurassa. aika paska mäihä, että kerran ala-asteella tapahtunut tilanne seuraa mua edelleen unissani, n. 8 vuotta myöhemmin. kiusaaminen on ollut aihe, mistä oon jo kauan halunnut kirjoittaa, mutten vielä ole siihen oikein osannut syventyä. joku päivä sitten. ehkäehkäehkä. joo.

aloin tässä miettimään, että sattuisiko teillä olemaan mitään aiheita, joista haluaisitte mun kirjoittavan. mä kovasti pidän sellaisista kirjoituksista, missä on joku teema. ja vielä hauskempaa olisi, jos se teema olisi joku, mistä ootte erityisen innokkaita lukemaan. mä kun tykkään jaella kaikenmoisia ajatuksia ja ehkä jollain tapaa myös viisauksia muille. voisinhan mä tietysti tehä vaikka kokkauspostauksenkin, jos villiksi käyn.

03 heinäkuuta 2016

lukittuja

oon aikalailla ihan pihalla, vähän paha olo ja sitten siinä pohjalla kuitenkin on tasainen onnellisuus.
se on niin ristiriitaista ja ällöö että kaikki on niin tasapainoista ja samassa hetkessä mielessäni vallitsee suhteellisen täydellinen epätasapaino, mitä ulkoinen tasapaino pyrkii tasapainoittamaan.

ihmeellisiä päiviä, voisin antaa vaikka kuluneen viikon ajalta jokaiselle oman kuvauksen tms.

ma - söin (luultavasti) ekaa kertaa ikinä lehtikaalia 
ti - kaikki tuntui tosi hyvältä, annan tälle päivälle 10 pistettä
ke - join venäläistä vodkaa sitruunalla, sitruunan makuisen kivennäsiveden sekä jäiden kera
to - kärsin vodkan jälkivaikutuksista ympärilleni rakennetun majan pimennossa
pe - unohdin avaimet sisälle ja jouduin maksamaan 30e oven avauksesta
la - koin suurta onnea ja viereisen puistoporukan mies avasi hienosti kruunukorkkipullon
su - luulin että tää päivä meni jo mutta huomasin että elänkin tätä paraikaa

on loppupeleissä perin vähän sanottavaa, sillä koen lukittuja reittejä ajatuksissani, oliskohan kustantanut paljonkin extraa, jos huoltomies olisi nekin avannut. 

toisaalta hullaannun täysin miettiessäni tulevia päiviä, niitä kahta uutta paitaa mitkä ostin kirpputoreilta ja ajatusta yleensäkin siitä, mitä kaikkea hyvää vielä onkaan edessä. oli muuten eilen taas pari täältä tullaan elämä -momenttia kun taustalta soi festarimusiikki ja sillon kun näkyi tamperetta ja huvipuistoa ja näsinneulaa iltasella.